YPa 05-pojat osallistuivat 21-22. Toukokuuta Seinäjoella Seinäjoen Peliveljien järjestämään Mikko Kohosen nimeä kantavaan turnaukseen. Seinäjoelle matkattiin 13 pelaajan ja 4 valvojan ryhmällä. Matkaan lähdettiin lauantaina aamukuuden jälkeen.
Ensimmäinen peli, YPa - SPV Haastaja
Ensimmäinen peli alkoi jo 9.35, vastustajana isäntäjoukkue SPV:n kakkosporukka. Pelin taso ei päätä huimannut. Pojat olivat Tonin herättelystä huolimatta vielä hieman aamujäykkiä ja tyytyivät pelaamaan vastustajan tahdissa. Vastustajan ensimmäinen kaukoveto heti alkuvihellyksen jälkeen livahti verkkoon ja jäimme heti takaa-ajajiksi vaikka pelin hallinta täysin meillä olikin. Paikkoja oli, mutta vedot menivät joko yli, tolppaan tai maalivahdin maskiin. Kovalla työllä saimme kuin saimmekin 1-1 tasoituksen, mutta niin vain SPV hankkitui uudestaan johtoon hyödyntämällä yhden harvoista paikoistaan. Sinnikäs takaa-ajo tuotti toisellakin kertaa tasoituksen, mutta juuri kun piti mennä ohi ja karkuun pallo löytyikin pian taas omasta verkosta. SPV:n 3-2 voittomaali tuli heidän toisen erän ainoasta maalipaikasta. Loppukiri ei enää tuottanut tulosta, vaikka tasoero meidän eduksi oli selvä. Maalipaikat menivät meille 10-3, mutta onnetar ei ollut tänään suotuisa ja viimeinen päättäväisyys jäi maaliteossa uupumaan. Kauden aikana YPa ei hävinnyt kertaakan tämän tasoiselle joukkueelle. Pettymys paistoi läpi, mutta sen ei annettu pilata päivää.
Väliaikaohjelmaa
Lauantain toinen peli alkoi vasta iltapäivällä klo 16, joten pelien välissä oli aikaa tehdä kaikenlaista. Ensin suuntasimme lukiolle tutkailemaan majapaikkaa. Järjestäjät eivät olleet ehtineet vielä laittaa luokkia majoituskuntoon, joten pääsimme ainoastaan heittämään patjat ja makuupussit sisään. Lukiolta suuntasimme Uimahalli-Urheilutalolle jossa sijaitsi yksi turnauksen pelikentistä. Kentällä oli meneillään hieman isompien poikien ottelu jossa nähtiin taiturimaista peli-iloittelua ja hienoja syöttökuvioita. Valmentajan kehotuksen jälkeen pojat keskittyivät kännykkäpelien sijaan seuraamaan kenttätapahtumia, ja yltyivät jopa suosionosoituksiin hienoimpien veivien jälkeen. Suurimman huomion pelissä keräsi kuitenkin poikien kieli poskella valitsema maalilaulu joka ei sopinut tilanteeseen mitenkään. Artistina oli näet herkkä Johanna Kurkela.
Seuraavaksi palasimme takaisin Seinäjoki-Areenaan, jossa oli nähtävää riitti. Pelejä oli yhtä aikaa viidellä kentällä ja paikalla vilisi SPV:n liigajoukkueen tähtipelaajia jotka jakoivat nimmareita ja poseerasivat yhteiskuvissa. Paikalla oli myös Mikko Kohosen velipoika Mika joka on suomalaisen salibandyn elävä legenda ja kaksinkertainen maailmanmestari. Mika pelasi pitkään ammattilaisena ruotsin liigassa, mutta palasi viime kaudeksi Suomeen ja pelasi kauden veljensä kanssa SPV:ssä. Veljesten ympärillä riitti ihailijoita ja myös YPa:n pojat hakivat nimmareita vaatteisiin ja välineisiin.
Ennen toista peliä oli vielä aika käydä syömässä. Turnauspassilla sai ruoan Subwayssa, joten suuntasimme Citymarketille josta löytyi lähin kyseisen ketjun patonkibaari. Usealle pojalle Subwayn patonkiprosessi oli elämän ensimmäinen, ja monelle tuntui kelpaavan erityisesti juuri ne samat ainekset joita edellinenkin valitsi :-) Tilauksista kuitenkin selvittiin ja joukkio mutusti patonkinsa hyvällä ruokahalulla. Ennen toista peliä ehdittiin katsoa vielä toisen Ylöjärveläisjoukkueen, 03-ikäluokan, ottelu.
 |
| Turnauspassi |
Toinen peli, YPa - LNM
Toiseen peliin asetettiin pieni kannustin. Hyvällä pelillä mentäisiin illaksi Duudsonit Activity Parkiin, ei-niin-hyvällä pelillä läheiseen liikennepuistoon ilman polkuautoja. Pojat ottivat haasteen vastaan ja pelasivat hienon pelin kilpasarjatasoista vastustajaa vastaan. Loppunumerot olivat samat 2-3 kuin edellisessäkin pelissä, mutta sovittiin että valmennus ei tuijota pelkkiä loppunumeroita vaan tärkeämpää on se millä tyylillä niihin päädytään. Vastustaja, Limingan Niittomiiehet, oli kuulemma menestynyt hyvin edellisissä turnauksissaan ja pelasikin vauhdikasta peliä. Tämän kauden vastustajista LNM oli tähän mennessä kovatasoisin, ja tässä kyydissä YPa:kin yltyi pelaamaan kauden parasta peliään. Rautainen puolustusasenne piti vastustajan hyökkäykset kurissa, ja omien hyökkäysten juonikkuus riitti maalipaikkojen luontiin. Saldona niukka tappio, mutta silti kehut vastustajan valmentajilta. Tähän esitykseen oli myös oma valmennus tyytyväinen, ja niin matka jatkui pelin jälkeen suoraan Duudsonipuistoon. Erityismaininnan tästä pelistä ansaitsee Kasper, jonka uran kolmas peli maalivahtina sujui hienosti!
 |
| Näkymä Seinäjoki-Areenan lehtereiltä |
Lauantai-illan huumaa
Seuraavaksi neljän auton tiivis letka suuntasi kohti Kapernaumin teollisuusalueella sijaitsevaa Duudsonit Activity Parkia. Vierailu aloitettiin ravintola Pirttihirmussa josta meille oli varattu illalliseksi makaronilaatikot. Lautaset tyhjättiin ennätysajassa, tuskin oli ruoka ehtinyt vielä ruokatorveen kun porukka säntäsi jo temppuilemaan. Myös valvojille riitti viihdettä, ehdittiin sopivasti näkemään Leijonien MM-välierän viimeinen kolmannes ja finaalipaikan varmistuminen. Kolmen tunnin ankaran viilettämisen jälkeen räpsähti valomerkki, joukot kokoon ja karkkitiskin kautta uloskäynnille.
Lukiolla meitä odotti iltapala, jota emännät ystävällisesti suostuivat viivyttämään hiukan. Tarjolla oli leipää, jukurttia, nakkeja, kaakaota, mehua ja kahvia. Sapuskat kelpasivat pojille taas hyvin. Iltapalan jälkeen sijattiin petit valmiiksi ja sen jälkeen pojat komennettiin suihkuun.
Pitkän päivän jälkeen nukkumaan meno ei tuottanut suuria vaikeuksia kenellekään. Pientä supatusta ja hekottelua kantautui korviin jonkin aikaa, mutta melko nopeasti sekin loppui. Kuudentoista patjan sekamelska luokan lattialla olisi otollinen paikka tyhmyyden tiivistymiselle, mutta nämä pojat osasivat olla fiksusti. Hienoa!
Sijat 5-6, YPa - SPV kilpa
Koska saldo lauantain peleistä oli pyöreät nolla pistettä oli meillä Sunnuntaina vain yksi peli. Panoksena sijat viisi ja kuusi. Kiva olisi ollut lopettaa turnaus voittoon, mutta vastus ei ainakaan eilisestä helpottunut. Vastassa ollut SPV:n ykkösjoukkue oli menneellä kaudella Pohjanmaan yhdistetyn kilpa+haastajasarjan kärkijoukkueita, ja vauhti oli sen mukaista. YPan kolmen pojan puolustusmiehitys joutui todella lujille, ja varsinkin ensimmäisessä erässä meillä oli suuria vaikeuksia saada omaa hyökkäyspeliä pyörimään SPV:n puolustuksen pihdeissä. SPV:n isokokoinen joukkue pelasi myös melko kovaa ja vähän rumaakin peliä eikä laiskasti esiintyneellä tuomarilla ollut siitä huomauttamista. Ypalaiset joutuivat ottamaan vastaan monenlaista kolhua. Pari poikaa tuli vahtoon päätänsä pidellen, joku taas ontuen. Omassa sarjassa ei näin fyysiseen peliin totuttu eikä siihen siksi oikein osattu vastata.
Peli oli pitkään maaleissa mitattuna tasainen, ja toisen erän takaa-ajoasemassa YPa alkoi saada paremmin otetta hyökkäyspelistä. Maaliin asti ei kuitenkaan saatu kuin yksi pallo SPV:n viittä vastaan. Paikkoja oli enempäänkin, mutta SPV:n maalivahti torjui hyvin. Lopputulos siis SPV:n hyväksi 5-1, mutta YPan kunniaksi voidaan todeta että taisteluasenne oli jälleen kohdallaan. Vastustaja oli parempi, mutta varsinkin Samu, Lassi ja taiteilijanimellä operoinut Herra "Kyyhkynen" puolustuksessa pelasivat uhrautuvasti ja pitivät huolen siitä ettei vastustajakaan saanut mitään ilmaiseksi.
Yhteenveto
Vaikka turnaus ei tuloksellisesti ollutkaan menestys, toi se silti mukanaan paljon positiivista. Kohdattiin uusia erilaisia joukkueita, kasvatimme joukkuehenkeä entisestään ja opettelimme ilman vanhempia reissussa olemista. Pääsimme seuraamaan kokeneempien pelaajien pelejä ja ottamaan heistä mallia. Duudsoniparkki tuli koettua ja luokan lattialla nukuttua. Pojat käyttäytyivät hienosti eikä kenellekään iskenyt koti-ikävä kesken kaiken. Tavarat ja pojat pysyivät tallella, ketään ei tarvinnut etsiä.
Turnaus oli hienosti järjestetty ja kaikki toimi hyvin. Pelipaikat ja majoitus olivat lähellä toisiaan eikä aikaa tarvinnut käyttää hallilta toiselle kruisailuun kuten Tampereen turnauksissa. Pystyttiin koko ajan olemaan tiiviinä porukkana, ja se tekee hyvää yhteishengelle. Kun ensi vuoden turnauksia mietitään, on Mikko Kohonen vahvoilla!
Kiitos pojille ja valvojille hyvästä reissusta, oli mahtavaa olla mukana!
