Lassin isä Markku Pekonen laati seuraavat raportit Sinisten otteista viime Sunnuntailta. Kiitokset Markulle! (Haluaisin samalla kannustaa muitakin kirjoittelemaan omia havaintojaan muistiin ja naputtelemaan niistä vapaamuotoisia raportteja. Niitä voi lähettää minulle vaikkapa blogin oikeassa reunassa olevan "Postia ylläpitäjälle" -toiminnon kautta. Niitä on mukava sekä lasten että aikuisten lueskella jälkikäteen, varsinkin niiden jotka eivät itse pääse paikalle.)
-----
Näin Pirkkahallilla YPA 06 Sinisten toisen ja kolmannen pelin. Kuulin, että ensimmäisessä pelissä oltiin 7 - 0 tappiolla, mutta kirin ansiosta oltiinkin yhtäkkiä enää kahden maalin takaa-ajoasemassa. Lopputulos oli kuitenkin tappio 8 - 5, mutta hyvä merkki oli se, että maaleja syntyi. Tämä oli kenties ennusmerkki seuraavaan peliin.
Tulin Pirkkahallille vähän ennen toisen pelin alkua. Peli alkoi ajallaan ja hyvin nopeasti pallo oli Ilves Eastin maalissa. Muistinvaraisena havaintona on, että kolmen ensimmäisen vaihdon jälkeen tilanne oli 4 - 0 YPAlle! Ilmassa oli siis varsinaisen murskavoiton ennusmerkit. Tilanteesta 7 - 1 vastustaja kuitenkin kehitti kirin ja nousi maalin päähän. Ja peliaikaa oli jäljellä muutama minuutti! Jännäksi menee ja jos vastustaja jatkaa samalla vauhdilla, niin muutaman maalin tappio tästä pelistä tulee. Jos jollekin tuli mieleen Suomi - Ruotsi lätkämatsi reilun 10 vuoden takaa, niin en ihmettele. Pojat kuitenkin tekivät jonkin ryhtiliikkeen ja tekivät muutaman maalin päästämättä yhtäkään. Lopputulos 10 - 6 YPAlle. Maalimäärä siis tuplaantui ensimmäisestä pelistä ja tulipa YPAlle pari hattutemppuakin. 1 + 4 oli myös kotiintuomisina, mikä on hyvä saldo puolustajalle.
Kolmanteen peliin lähdettiin toiveikkaina. Varsin pian aloituksen jälkeen pallo oli kuitenkin YPAn maalissa. Jos toisen pelin alussa pojilta onnistui kaikki, niin nyt Ilves Westiltä onnistui kaikki koko pelin ajan ja pojilta loppui liike. Tietäähän sen mitä siitä tulee. Lopputulos 17 - 0 ei jätä sijaa jossittelulle. Ainakaan paljon. Jos peli olisi käynnistynyt toisella tavalla, niin kenties se olisi ollut tasaväkisempi... Peli oli nyt yhteen maaliin pelaamista, kuten numeroista voi päätellä. Ilvesläisiä oli melko paljon kannustamassa ja toki saa ja pitääkin omia poikia kannustaa, mutta muutaman ilvesläisen äidin varsin kovaääninen "kannustaminen" (lue: neuvominen) ihmetytti.
Pojista voin kuitenkin olla ylpeä, vaikken voi ollakaan samalla tavalla mukana kuten monet muut vanhemmat, johtuen puolitoista vuotta sitten sattuneesta aivorungon verenvuodosta. Viimeisen pelin voi laittaa väsymyksen ja hyvän vastustajan piikkiin. Erityisesti ilahduttaa toisen pelin ryhtiliike, kun peli näytti luisuivan vastustajalle.
